Olen kesä-ihminen, mutta saa se ensilumen tulo hymyn suupieliin. Olin kuntosalilla, kun huomasin satavan; hihkaisin spontaanisti; "hei nyt sataa lunta!" Kukaan ei kommentoinut mitenkään. Höh! Mutta ei sen väliä. Kävelin sateenvarjon alla kotiin, sillä kyllä se aika märkää oli. Hauskaa oli ropsutella sateenvarjosta lumet pois. Ja maailma tuntui saavan kummasti valoa, kun tumma maa peittyi valkoiseen vaippaan.
Monet miettivät talvirenkaiden vaihtoa, minulla ei niitä huolia. Autottomuus välillä harmittaa, mutta esimerkiksi nyt olen tyytyväinen, ettei tarvitse miettiä talvigumeja. Omat jalat toimii ja on VR ja bussit. Hyötyliikuntaa tulee enemmän, säästyy roposia ja kait se ekologinenkin puoli pitää muistaa. Haluaisin laittaa jo jouluverhot ja jouluisia värejä, mutta nuorimmaiseni teilasi ajatuksen; vasta marraskuun viimeisinä tai joulukuun ekoina päivinä saisi hänen mielestään niin tehdä. Katsotaan, pystynkö odottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti