Joulua odotellessa

 

Tykkään Joulun tunnelmasta. Laitoin jo kammariini tähtivalon. Ulko-ovessa sydänkranssi enkelinkera toivottaa kaikki tervetulleiksi meille. Parveke sai Joulun väriä; punaista ja valkoista.

 Kävin koiran kanssa kävelyllä eilen tonttu- metsässä ja samalla keräsin mustikan ja puolukan varpuja, käpyjä ja oksia. Katsotaan, keksinkö niistä mitään vai pidänkö tuollaisenaan esillä jollakin tapaa. Joku kerta pitää viedä lastenlapset sinne: se on jännä paikka; tiedä milloin tontun punainen hiippa vilahtaa puun takaa...

Haluan fiilistellä talven ja Joulun tunnelmissa piiitkäään: kaikki eivät tätä ymmärrä, mutta so what? Ensilumi on sulanut pois, on taas aika mustaa ja synkeää. Odotan siis lunta, mutta fillarointi on kivampaa, kun ei ole liukasta. 

Jouluun on 2 kk - toisaalta pitkä aika - toisaalta tosi lyhyt. Mietin, missä ja millä porukalla Joulua tänä vuonna vietämme? En suunnittele tarkkoja aikatauluja, sillä elämässä voi tapahtua vielä paljonkin. Jää nähtäväksi. 

Vapaapäivä

Vapaapäivä, heräsin jo klo 6. Päivään on mahtunutkin paljon. Ensin kävelin tunnin verran ostamaan itselleni uuden menopelin, löytyikin kätevä käytetty fillari. Päiväunoset välillä ja sitten lähdettiin siskon kanssa kaupungille. Fillari sai valot ja kunnon lukon. Shoppailtiin pikkuisen - sillai sopivasti, vähän punaistakin jo, Joulua ajatellen.

Puheluita, puheluita; niitä tuli tänään soitettua ja vastattua paljon. Iltapäivä menikin sitten poliklinikalla läheisten kanssa. Muut lähdettiin kotio, yksi jäi sinne ainakin huomiseen. Tunnetasolla olen käynyt aika monenlaista tunnetta läpi tänään: päällimmäisenä kuitenkin kiitollisuus ja toivo; onneksi meillä on hyvä terveyden- ja sairaanhoito.

Sisko innosti minutkin luovuttamaan verta, hänellä jo 40 kerta; hienoa sisko, vähänks oon ylpee hänestä! Luovutuspaikka oli nostalginen talo, jossa tapasin yli 30 vuotta sitten lapsosteni isukin. Oli silloin vähän erilainen meininki talossa kuin tänään.

Nuorimmainen lähti kavereitten + yhden kaverin papan kanssa mökille, joten ilta kuluu minulla koiran kanssa kaksin tekemättä mitään ihmeitä. Pitää antaa elimistön rauhassa tehdä ½-litraa verta sen tänään lahjoittamani tilalle. Jos kynttilöitä polttelisi, mitiskelisi, ehkä vähän telkkaria tai sitten lukemista. Pentikin Joulukuvastonkin voisi kurkistaa läpi.

Ensilumi satoi 18.10.2013

 

Olen kesä-ihminen, mutta  saa se ensilumen tulo hymyn suupieliin. Olin kuntosalilla, kun huomasin satavan; hihkaisin spontaanisti; "hei nyt sataa lunta!" Kukaan ei kommentoinut mitenkään. Höh! Mutta ei sen väliä. Kävelin sateenvarjon alla kotiin, sillä kyllä se aika märkää oli. Hauskaa oli ropsutella sateenvarjosta lumet pois. Ja maailma tuntui saavan kummasti valoa, kun tumma maa peittyi valkoiseen vaippaan. 

Monet miettivät talvirenkaiden vaihtoa, minulla ei niitä huolia. Autottomuus välillä harmittaa, mutta esimerkiksi nyt olen tyytyväinen, ettei tarvitse miettiä talvigumeja. Omat jalat toimii ja on VR ja bussit. Hyötyliikuntaa tulee enemmän, säästyy roposia ja kait se ekologinenkin puoli pitää muistaa. Haluaisin laittaa jo jouluverhot ja  jouluisia värejä, mutta nuorimmaiseni teilasi ajatuksen; vasta marraskuun viimeisinä tai joulukuun ekoina päivinä saisi hänen mielestään niin tehdä. Katsotaan, pystynkö odottamaan.

Onni, ilo, kiitollisuus.

Onnellinen olotila. Pimeä ilta, jota kynttilät valaisivat. Ihanaa puutaloidylliä.  Sateenkaaren päässä on aarre. Käsi <3 -ystävän kädessä. Kuvia katselemalla ja ajatuksien voimalla voi kaikki upeat hetket elää uudelleen ja uudelleen. Nautin jokaisesta päivästä - niin erilaisia kuin ne ovat, niin jokaisessa päivässä on aina jotakin hyvää. Eikä koskaan tiedä, mikä on kenekin viimeinen päivä. Siksi jokainen päivä kannattaa ottaa ilolla ja kiitollisuudella vastaan.

Kiisseliä ja mietteitä

Vanhemmat antoivat mustikoita ja vadelmia; tein kiisseliä. Sitä tehdessä muistui mieleen ajat kun lapset olivat pieniä. Nyt nämä minun "vauvat" ovat jo 13-30 vuoden välillä ja kaikki ovat pituuskasvussa ohittaneet äidin. Pikkasen piti sitten hemmotella kuopusta ja vanilja-kermasta sitten syrän kiisselin päälle. Ja hyvin se maistui myös nuorimmalle tyttärelle ja vävylle tänään. Kun minä tein jälkkärin niin he tekivät oikean ruuan; sitä ei ehditty kuvata, kun kaikki tuli syötyä lähes samantien kun valmistui.

Lapsuudenkodissa

  

Kävin lapsuudenkodissa. Nuorimmaiseni totesi, että aina sä otat kuvat samoista kohdista. Kyllä; aina pitää käydä aitassa, navetassa, tallissa, käyskennellä pihalla ja ihailla kaikkea, mitä vanhemmat ovat saaneet aikaiseksi. Äidin lihapullat ja muussi - aina ne maistuu paremmalta kuin kenenkään muun tekemät. Keskustelut vanhempien  kanssa.tuntuivat hyvältä. Ja netistä katsottiin kaikenlaista pikku-veljen kanssa. Halatessani isää ja äitiä, meinasi tunteet nousta kyyneleitten muodossa pintaan - sain kuitenkin räpyteltyä ne takaisin. Kiitollinen olen, kun olen saanut nämä vanhemmat: minulle rakkaat!

Silmäniloa

Kuntosalilla käynnin jälkeen piipahdin lähikaupassa. En voinut muuta kuin napata tämän kukka-kaunottaren mukaan, itseäni, ja kuvien avulla teitä muitakin, ilahduttamaan. Tuoli ostettu kirpparilta ja kukkateline tuli tyttäreltä äitienpäiväkukan kanssa minulle. Siilit ovat kulkeneet matkassani jo useita vuosia.

Kävelylenkillä löysin lumimarjoja ja viinimarjan oksia: niistä tuli kaunis syyskimppu. Vanhin tytär tuli käymään ja sitten keksittiin, että voisinhan ilahduttaa kuvillani muitakin; tehtiin blogi ja blogin nimen keksin työkaverin antamasta lisänimestä miulle.