Vapaa viikonloppuni olikin tosi kiireinen. Perjantaina ja sunnuntaina ahkeroimme siskoni kanssa siivoustalkoissa, kun samalle viikonlopulle sattui kahden läheisen muuttopuuhat. Minä olen laiska siivoamaan; sisko taas jo pienenä heilui aina rätti kädessä ja minä olin nenä kiinni kirjassa. Vieläkin sama jatkuu, mutta semmoinen "orja-piiskuri" tuo siskoni on, että puhdasta tuli. Tosin sen verran aika loppui kesken, että ikkunat jäi molemmissa asunnoissa uusien asukkaiden pestäväksi.
Lauantaina kävimme pienellä sukulaisporukalla vanhempia tapaamassa. Molemmille veimme kukkakimput ilahduttamaan heitä vielä senkin jälkeen kun me poistuimme paikalta.
Pikku-veli teki Halloweeni -tulet... vähänks pelättiin, että syttyy koko metsä palamaan, mutta veli osasi hommansa. Muistelimme lapsuutta yhdessä siskon ja äidin kanssa. Silloin isä teki "Juhannus-tulet" pellolle ja se himpun verran karkasi käsistä. Tuolloin saatiin naapuriapua ja palo saatiin rajattua loistavasti kulotetuksi pelloksi.
Kotimatkan varrella olisin halunnut ottaa monta kuvaa; kamerasta loppui akku ja sain vain tuon lammen ympäristöineen taltioitua. Näkee, että loppusyksyssä mennään. Muu porukka oli onnellinen siitä kameran akun loppumisesta. Mokomatkin!
Toiseksi nuorin lapsenlapsi (yksi viidestä) oli mukanamme lapsuudenkodissa, miten mukavalta kuulostaa: Iso-Mummola, Iso-Pappa ja Iso-Mummo. Yleensä melko vilkas pieni neiti oli reissussa hyvin rauhallinen, taisi hieman ujostellakin! Ja miten hyvin Iso-Mummon ruuat hänelle maistuivatkaan; meistä muista nyt puhumattakaan!
Yritän pitää kunnostani huolta; käyn aina kun vain ehdin kuntosalilla eli 2 tai 3 kertaa viikossa. Ystävättäreni jaksaa aina pilailla tuosta mun Turkista ostamastani laukusta: minä mikään Puuma ole! Vaikka ystävättärellä onkin jokin tommoinen assosiaatio asiasta. Son mummin treenikassi!
Ja pitänee minun imuroida täällä kotonoakin. Tuossa tuo imuri seisoo ja odottaa ja kuvassa taustalla näyttää lukevan ikkunassa: muista elää. No kyllä - elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.
"Armeliaisuus ja epäonnistumisen anteeksiantaminen itselle
ovat tärkeimpiä asioita elämänmuutoksen aikaansaamiseksi.
Vasta kun ihminen on myöntänyt ongelman olemassaolon ja
hyväksynyt sen, hän voi muuttua.
Muutos syntyy heittäytymisen, antautumisen ja periksi antamisen kautta."
-Ote Sirpa Palokarin kirjasta Armollinen itsekuri-
Fiksuja sanoja, niihin mukava lopettaa ja lähteä juomaan Nalle Puh -mukista
maitokahvia (sitä lasten kahvia eli puolet maitoo ja puolet kahvii)
Oiva Toikan punaisen Kastehelmi kynttilä-lyhdyn äärellä. Huomasin, että ollaan melkein
saman ikäisiä Kastehelmen kanssa, Hän mua vuoden vanhempi. Aika vanhoja
ollaan molemmat, silti aika hyvin säilyneitä! Hehhee!
Hups, ikkunassa lukeekin: Elä tänään, ei muista elää, mutta samaahan se oikiastaan tarkoittaa. Eikö?
VastaaPoista